Enemmän liikuntaa - vähemmän sairauksia
Liikunnalla voidaan ennaltaehkäistä useita sairauksia. Nämä sairaudet, jotka olisivat liikunnalla vältettävissä, eivät täten kuormittaisi terveydenhuoltoa. Terveydenhuolto on suurin menoerä kunnan budjetissa. Näin ollen liikunnan lisäämisellä voimme vaikuttaa edullisesti kunnan terveydenhuollon kustannuksiin.
Voimme lukea, kuinka armeijassa cooperin testitulokset ovat ajan saatossa laskeneet. Tämä ei ole ainoa mittari liikkumisen ja nuorten yleiskunnon mittaamiseksi, mutta varmasti suuntaa-antava. Nuorten keskuudessa ollaan siis selkeästi passivoitu, miksi näin?
Tietokone, kännykkä ja konsolipelit ja niiden mittava kehitys viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana lienee yksi syy yleiskunnon heikkenemiseen. Enää ei liikuta tai urheilla, koska tilalle on tullut muuta mielenkiintoisemmaksi koettua ohjelmaa. Näin siis yleisellä tasolla, toki poikkeuksia on aina suuntaan ja toiseen.
Heikko yleiskunto on riskitekijä
Heikko yleiskunto voi olla altistava tekijä erilaisille pitkäaikaissairauksille ja muille merkittäville terveydellisille haittatekijöille. Jo pelkästään hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden ja otollisten tulevaisuuden näkymien kannalta, motivointi liikkumiseen on tärkeää. Liikkumatta jättäminen siis luo riskin, joka ei välttämättä heti realisoidu. Realisoituessaan se taas voi vaikuttaa suoraan hyvinvointiyhteiskunnan toimintaedellytyksiin ja palvelujen laatuun tai niiden puutteeseen.
Voimmeko tehdä asian suhteen mitään? Onko meillä enää toivoa? Pitäisikö koulujen liikuntatunteja lisätä paikkaamaan tilannetta? (Tähän palaan hieman myöhemmin) Onko meillä oikeasti keinoja lisätä liikkumista? Jääkö nämä kaikki vain poliittiseksi jargoniksi eli siansaksaksi, junan jatkaessa menoaan - ja kuntaveron noustessa menestyvän pörssiyhtiön osakkeen lailla?
Kunnan vastuu liikunnan suhteen
Kuntatasolla voimme pitää huolen siitä, että myös talviurheilukentät kuten luistelukentät, pysyvät miellyttävässä käyttökunnossa. Koulujen liikuntasalien käyttö on myös asia, jolla voidaan tarjota mahdollisuuksia. Kuinka niitä voidaan käyttää, jos ne pysyvät kiinni? Lyhyesti kiteytettynä, kunnalla on mahdollisuus tarjota tiloja ja palveluja, jotka edesauttavat liikuntamahdollisuuksia. Ehkä sitovin vastuu löytyy liikuntalaista:
LIIKUNTALAKI
5 §
Kunnan vastuu
Yleisten edellytysten luominen liikunnalle paikallistasolla on kuntien tehtävä. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle:
1) järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen;
2) tukemalla kansalaistoimintaa mukaan lukien seuratoiminta; sekä
3) rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien toteuttamisen kunnassa tulee tapahtua eri toimialojen yhteistyönä sekä kehittämällä paikallista, kuntien välistä ja alueellista yhteistyötä sekä huolehtimalla tarvittaessa muista paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivista toimintamuodoista.
Lasten liikunnasta huolehtiminen
Aikuisen ihmisen motivointi liikkumiseen ei ole helppoa. Vanhemmat voivat kuitenkin lapsiinsa vaikuttaa. Miltä kuulostaa, jos peliaika on sidonnainen liikkumisen määrään? Toisaalta jotkut pelit, kuten Pokemon, lisäävät liikuntaa.
Olettaisin, että monella kasvattajalla on joku peliaikasovellus kuten Family Link tai Screen time käytössä. Jos perheen sisäiset neuvottelut käydään asianmukaisesti, voidaan järkevästi perustella miksi liikkuminen on tärkeää, ja miksi näin kannattaa tehdä. Lapsi voi asian sisäistä itsekin ja ajatella, että liikunta on oman tulevaisuuden kannalta hyvin merkityksellistä.
Liikuntatuntien lisääminen, joka ei suoranaisesti kuntavaalien asia, on mielestäni tietyin edellytyksin hyvä asia. Koulumaailmasta olen kuullut, että huippu-urheilijoilla on ollut jaksamisvaikeuksia. Ajattelisin, että liikuntatunnit eivät lisäänny heillä, koska ajateltu hyöty voi olla jopa haitta. Välttämättä tarvetta lisäliikunnalle ei ole silloinkaan, mikäli oppilas aktiivisesti harrastaa jo jotakin.
Liikunnan lisääminen kohdistuisi etupäässä heihin, jotka eivät aktiivisesti harrasta ja liiku. Tällä voi olla toissijainen johdannaisvaikutus, nimittäin oppilas saattaa motivoitua harrastamaan aktiivisesti, päästääkseen lisäliikuntatunneista eroon: näin hän voi keskittyä mielilajiinsa. Aktiivisen harrastuksen todentamisen ehtona ei tarvitse olla urheiluseuran jäsenyys. Nuorena luokassani oli ala-asteella hiihtokilometritaulukko, johon sai kilometrejä aina vanhemman allekirjoittamalla lapulla jolla hiihtolenkin kilometrimäärä jokaiselta lenkiltä todennettiin.
Liikunnan lisääminen ei tarkoita sitä, että tilat loppuisivat kesken. Kävely, hölkkä ja juoksu eivät tarvitse urheilukenttää tai liikuntasalia. Toki on olemassa muitakin liikunnan muotoja. Nuorempia ei kannattane päästää kevyen liikenteen sekaan, mutta jo yläkouluikäiset saattavat siirtyä koulun pihalta jo hiukan kauemmaksikin.
Lisäliikunta voidaan suunnitelmallisesti sisällyttää myös aamu- ja iltapäivätoimintaan. Tällöin lisäliikuntaan osallistuminen ei myöskään olisi tarpeellista, mikäli sama suoritetaan IP-kerhossa. Jo nykyisellään IP-toiminta sisältää liikuntaa.
Arvokas sijoitus
Kunnan keräämistä verovaroista valtaosa menee terveydenhuoltoon. Kuntavero on noussut siitäkin syystä, kun kansalaisten ikääntyessä tarve terveydenhuollon palveluihin on kasvanut. Jos nuorisomme ei liiku, voi tarve terveydenhuoltoon kasvaa äkisti entisestään. Tämä taas olisi omiaan luomaan paineita yhä uusiin veronkorotuksiin. Kohoavat verot taas vievät rahaa talouden kierrosta, ja näin myös jarruttavat omalla tavallaan talouskasvua ja elinkeinoelämää. Tästä enemmän tämän sivun takaa, mutta pyytäisin huomioimaan, että nuorison liikunta nyt on arvokas sijoitus kuntatalouden tulevaisuutta ajatellen.
Oulun alueella toimii joitakin peliyrityksiä. Ajattelisin, että heillä on myös täydet mahdollisuudet tehdä liikuntaa motivoivia pelejä, kuten Pokemon. Kunnalla on myös omat mahdollisuutensa vaikuttaa erilaisien hankkeiden rahoittamiseen. Oikeanlainen sijoitus onnistuessaan voi lisätä liikuntaa kohtuullisen pienellä panoksella.
Aikuisten motivointi verohelpotuksilla?
Kun voidaan sanoa, että liikunta edesauttaa terveyttä, voimme ehkä myös ajatella, että liikkuva ihminen todennäköisesti tulee kuormittamaan terveydenhuoltoa vähemmän? Mikäli asia on näin, eikö sitten olisi paikallaan tuoda porkkanaksi verohelpotuksia eli veronpalautuksia? Esimerkiksi, mikäli kuntalainen liikkuu tietyn tuntimäärän tai kilometrimäärän vuodessa, voi kunnallisverosta saada prosenttiyksikön palautuksen.
Yksi ongelma on todentaminen. Mitä jos joku on vain liikkuvinaan? Tosiasiassa todentamiseksi tarvittaisiin urheilukello, fitnesskello tai puhelimen Sport tracker -sovellus, josta vuoden liikkumiset voidaan nitoa yhteen. Näinhän Polar, Garmin ja muut valmistajat jo tekevät; tarjoavat portaalin, jossa omat urheiludatat pysyvät tallessa. Sykkeen mittaava kello tarjoaa myös sykearvot, joita tarkastelemalla voidaan havaita, oliko treeni oikea vai jotenkin tekaistu. Ajatukseni on, että todentaminen lienee hyvinkin mahdollista, mikäli se suoritetaan oikein.
Palveluntarjoaja voi nykyiselläänkin antaa vuosiraportin. Polar flow -palvelusta voi allaolevan kuvan mukaisen raportin hakea itse. Ajatuksenani olisi, että vuosiraportin yhteydessä palveluntarjoaja voi pienellä lisätyöllä antaa "varmenteen", niinkuin autokaupassa nykyään tehdään. Verovelvollinen ottaa talteen tämän varmenteen, esimerkiksi 10-merkkisen kirjain/numero yhdistelmän. Verovelvollinen ilmoittaa tämän varmenteen verottajalle veronpalautuksen toivossa. Hän ei siis ilmoita tunteja ja kilometrejä. Verottaja sitten varmennetta hyödyntäen pyytää palveluntarjoajalta kyseessä olevan vuosiraportin.
Ainakin Polarin Flow-palvelussa voi itse lisätä treenejä, ilman että urheilukello niitä toimittaisi USB-kaapelin tai Bluetoothin yli. Itsekin olen näin joskus tehnyt, jos urheilukellon akku on ollut loppu jollakin reissulla ja kilometrit eivät olekaan jääneet talteen. Palveluntarjoajan vastuuksi jäisi jonkinasteinen automatisoitu treenien validiointi: erityisesti itse lisättyihin treeneihin ja niihen suhteelliseen määrään tulisi kiinnittää huomiota.
Jos Matti Meikäläisen verotettava ansiotulo on 30000 euroa vuodessa, jäisi veronpalautukselle 1% eli 300 euroa. Tämä vastaa noin keskihintaisen urheilukellon hintaa. Tämä ei siis ole mikään merkittävä summa. Kuitenkin tällä voidaan hankkia juurikin se urheilukello, jonka käyttöikä on kuitenkin enemmän kuin yksi vuosi.
Entä jos ei kykene liikkumaan, tai se on moninverroin hankalampaa kuin keskiarvokansalaiselle? Tämän on hyvä kysymys, ja mikäli tahtoa riittää, ei tämä asia muodostu ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Onhan jo nykyäänkin liikuntaesteisillä monenlaisia verohelpotuksia.
Julistan itseni jo tässä vaiheessa esittämieni verohelpotusten ulkopuolelle. Tarkoituksenani ei ole pyrkiä tuottamaan itselleni verohelpotuksia missään muodossa, tai antaa vaikutelmaa, että ajaisin omia etujani.
Yhteenveto
Kerrantaan vielä pääkohdat, joita on tarkasteltu yllä syvällisemmin:
1. Vanhempien vastuu: lapset liikkumaan, ja liikunta avaa peliajat
2. Kunta pitää urheilupaikat kunnossa ja auki
3. Verohelpotukset liikkuville
4. Liikuntatuntien lisääminen (ei kuntavaaliasia)
Etusivulle
Keskustele aiheesta
Kaikki kommentit ovat tervetulleita! Kommentointi vaatii Facebook kirjautumisen. Järjestelmä laittaa kommenttiin näkyviin vain etunimesi, ei sukunimeä. Voit aina poistaa oman viestisi - kunnes joku on siihen vastannut. Mikäli kommenttiisi on vastattu, et voi sitä enää poistaa.